En ymmärrä miksi sarjassa oli puutavaraa ainakin kolminkertainen määrä. Rungon lankutus piti ohjeen mukaan tehdä 1x3 mm rimoista (samoista mistä kaikki puurunkoisten BB-sarjojen lankutukset tehdään.) Tämä materiaali ei yksinkertaisesti kastelemalla eikä höyryttämällä taivu näin pienen rungon muotoihin. Paattiin kului varmaan kilo erilaisia tasoitteita ennen kuin rungosta tuli edes jotenkin siedettävä. Keulasta tuli mallia möhkö eikä siro, koska kuivuvat runkolaudat vetivät kölipuun kuperaksi keulasta ja perästä. Parras olisi pitänyt vääntää kasaan 0,8mm lk-vanerista ja peräosan säde r= 3,5cm. Tästäkään ei tullut sarjan materiaalia käyttäen yhtään mitään. Pätkä styreeni liuskaa pelasti tilanteen. Runko käsiteltiin lopuksi vesitiiviiksi epoksihartsilla ennen lopullista hiontaa ja maalausta.

Mallia alkoi vaivata mr. Murphy tai hänen serkkupoikansa. Joka ikinen asia piti tästä eteenpäin tehdä kahdesti. Mikään sarjan osa runkokaaria lukuun ottamatta ei näyttänyt kelpaavan sellaisenaan. Masto oli kiero, kaikki mahonkirimat olivat keskenään eripaksuisia tai erilevyisiä, jolloin kansilankutusta varten piti jok’ikinen soiro tasoittaa erikseen. Mukana tulleet messinkilangat olivat alkuperäiseenkin 1:30 mittakaavaan nähden aivan liian paksuja.

Kansilankutus oli tehtävä ennen partaita.

 

 

 

 

 

 

 

Kansilankut lakattiin puolikiiltävällä venelakalla.

 

 

 

 

 

 

 

Sovitettuani potkuriakselin paikalleen, huomasin että jos ei pura koko peräsintä, ei saa itse potkuria (30mm) lainkaan paikalleen. Samoin ko. potkuri osui ikävästi pyöriessä runkoon - ei muuta kuin perää hiomaan. Mallin mukana tullutta potkuria ei voinut käyttää sen mallin ja muodon vuoksi. Puutöiden ja epoksoinin jälkeen maalasin rungon harmaalla pohjavärillä, jonka päälle maalasin ihan vain pensselillä pintamaalin. Pohjan punainen kiilsi todella upeasti. Pinnasta saattoi nähdä oikeasti peilikuvansa. Ainut vika tässä oli vain se, että sen piti olla täysin matta ja se oli maalattu hyvin sekoitetulla Molakin Brik Redillä, joka on oikeasti mattamaali - ja taas hiomaan. Kun lopputulos uudelleenmaalaamisen jälkeen jokseenkin näytti ”hyvälle”, niin ruiskutin pintaan mattalakan.

 

Keulan sivulistan puutyöt menossa.

 

 

 

 

 

 

 

Perän parras oli pakko vääntää styreeniliuskasta. Peräsin syntyi palasta messinkilevyä juottamalla.

 

 

 

 

 

 

Puuvalmiina ennen rungon maalaamista.

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen pintamaalin jälkeen pohjasta näki peilikuvansa...

 

 

 

 

 

 

 

Pari iltaa myöhemmin lähes valmiina.

 

 

 

 

 

 

 

Kannen lankutuksen lakkasin Tikkurilan puolikiiltävällä venelakalla – lopputulos kelpasi yllättäen ilman vippaskonsteja, tosin lankutuslaudat olivatkin Aeronautin tasalaatuista mahonkirimaa. Viimeinen naula arkkuun tosin oli keulan korotus/aaltosuojat. Sarjan mukana tulleet osaset olivat pitkittäissyiset ja n.2mm paksut – no way. Nämäkin piti nikkaroida erikseen poikittaissyisestä tavarasta. 2mm vaneri ei taivu edes höyryttämällä noin jyrkkään kulmaan. Lopuksi lisäilin malliin useiden eri valmistajien figuuriseteistä sopivat figuurit ja Italerin Flak 38:n ja vedin salkoon Modelflagsilta tilatun Saksan WW2-aikaisen Kriegsmarinen lipun.

 

Sotamarsalkka Karl Rudolf Gerd von Rundstedt.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aluksen koko miehistö.

 

 

 

 

 

 

 

Flak 38 odottaa asennusta (kuva Harri Niemi).

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen sivu
Seuraava sivu

Artikkelit-sivulle

Takaisin etusivulle