Loyal Moderator 1:24
Loyal Moderator on yksi kahdeksasta Loyal-luokan aluksesta, jotka palvelivat 1970- ja 1980-luvuilla Britannian Royal Naval Auxiliary Services -yksikössä. Näiden aseistamattomien alusten rooli oli lähinnä toimia apuna ruuan, tavaroiden ja ihmisten kuljettamisessa. Sittemmin alukset poistettiin palveluksesta ja myytiin siviilikäyttöön. Sen jälkeen niitä on käytetty mm. avustustehtävissä ja sukellustukialuksina.
Model Slipwayn rakennussarjasta voi rakentaa minkä tahansa Loyal-luokan kahdeksasta aluksesta ja pienin modifikaation minkä tahansa 29:sta Cartmel-luokan aluksesta. Ongelma voi olla dokumentaation löytäminen. Netistä löytyy sekalaisia kuvia jonkin verran, mutta niistä harvoin käy ilmi, mistä aluksesta kuvat tarkalleen ovat. Toisekseen kuvamateriaali on suht' uutta, siis ei palvelusajalta vaan siviilikäytöstä jolloin aluksiin on tehty jo melkoisia muutoksia.
Minua ovat aina viehättäneet tämäntyyppiset uppoumarunkoiset ja kömpelöt, mutta sympaattiset alukset. Eräs laivamallari tokaisikin sattuvasti, että tuo laiva on niin ruma, että se on jo suorastaan kaunis. Lisäksi siihen saisi koko joukon mukavia lisätoimintoja. Suhteellisen yksinkertainen ulkonäkö pettää hyväuskoista mallaria siinä mielessä, että sarja ei olekaan ihan yksinkertainen ja nopea rakentaa. Detaljiikkaa on varmasti tarpeeksi kenelle tahansa. Itselleni tästä uhkasi muodostua ikuisuusprojekti - tilasin tämän kohtuuhintaisen rakennussarjan Model Slipwaylta syksyllä 2005 ja malli valmistui täpärästi Model-Expoon 2009. Toki välissä oli muutamien kuukausien taukojakin. Työtunteja arvelen kuluneen viitisensataa (kyllästyin laskemaan niitä n. 350 tunnin kohdalla). Työmäärä riippuu tietysti siitä, kuinka paljon toimintoja malliin rakentaa ja kuinka paljon innostuu parantelemaan rakennussarjaa valokuvien perusteella.
Mallin tekniikkaa
Tämän kaltaiseen malliin, joka painaa valmiina lähes 20 kg, voi huoletta latoa tekniikkaa niin paljon kuin lompakko kestää. Tilava runko ei juuri aseta rajoituksia. Moottoriksi valitsin Graupnerin Speed 720 Torquen, joka pyörii matalilla kierroksilla ja tarjoaa hyvän väännön. Se jaksaa pyörittää suoravedolla 45mm potkuria ilman mitään ongelmia eikä virrankulutuskaan päätä huimaa. Säätimeksi otin eläköityneestä mallista Robben Rokraft Marinen, joka sanoi itsensä irti kesällä 2008. Sen tilalle asensin mainion Robbe Navy Control 535:n.
Vastaanotin: 8-kanavainen Robbe/Futaba R118
Peräsinservo: Futaba S3001 vakioservo
Ajoakku: Yuasa 12V / 7,2Ah lyijyhyytelöakku
Keulapotkuri: Graupner
Säädin keulapotkurille: Robbe Rokraft 50
Äänimoduuli: JJC Amazing, moottori ja sumutorvi
Vesipumppu jäähdytysveden kierrättämiseen: Bilteman tarvikemallinen pissapojan pumppu
Akku lisälaitteille: Biltema 6V / 4,5Ah lyijyhyytelöakku mm. kulkuvaloille ja keulapotkurille
Akku vastaanottimelle: 4,8V Robbe/Sanyo.
Työ alkaa
teksti ja kuvat: Harri Niemi
Toista metriä pitkä pahvilaatikko saapui kotiovelle viikon kuluttua tilauksesta. Katsotaanpa, mitä se sisältää.
Lasikuiturunko, seitsemän levyä polystyreeniä (osa printattu, osa stanssattu), yli kolmesataa valkometalliosaa lajiteltuna
kuuteen muovipussiin, syvävedettyjä muoviosia mm. apuvene, piippu ja pelastuslautat, messinkilankaa, eri paksuisia puurimoja, potkuriakseli,
rakennusohjeet, siirtokuvat ja piirustukset. Messinkipotkuri pitää ostaa samantien, koska valkometallinen ei sovellu uivaan malliin.
Paketin sisältö vastasi luvattua, enkä havainnut puutteita.
Ensimmäisenä kannattaa väsätä rakennusalusta. Sitten pääseekin jo rungon kimppuun. Partaan sisäpuolen kittasin Plastic Padding -kaksikomponenttikitillä.
Jälkeenpäin ajatellen ohuen polystyreenilevyn liimaaminen lasikuidun päälle olisi ollut viisaampaa ja ainakin helpompaa.
Runkoon on tehtävä koko joukko reikiä, joista työläimmät ovat kymmenen valuma-aukkoa. Maskeerausteippi on hyvä apuväline.
Siihen on helppo piirtää oikea paikka ja se myös estää gelcoatin halkeilemista. Porasin alkureiät, sitten varsinainen työ pistosahalla
ja lopuksi viimeistely hienolla viilalla.
Keulan aukot kiinnitysköysiä varten. Viimeistely ei ole ihan nuukaa, koska reikiin tulee vielä valkometalliosat (oikeanpuoleinen kuva).
"Oviaukot".
Keulapotkuri asennettuna juuri etummaisen kansiluukun kohdalle. Tosin luukku on niin pieni, että mahdolliset huoltotoimenpiteet ovat kovin rajoitetut.
Toivottavasti niitä ei tarvita.
Kannen tueksi liimataan muovirimaa. Epoksi soveltuu muovin ja lasikuidun liimaamiseen, eikä sitä kannata säästellä. Riman paikka pitää mitata huolella
eri kohdista runkoa, jotta kansi tulee oikealle korkeudelle.
Peräsimen asennusta. Maalarinteippi pitää osia paikallaan. Kovaan käyttöön tulevaan malliin kannattaisi tehdä kestävämpi peräsin messingistä
juottamalla. Minä kuvittelen pärjääväni tällä valkometallisella, vaikka se pehmeää materiaalia onkin.