LAIVAMALLIHARRASTUS: KUINKA PÄÄSEN ALKUUN
Aloitettaessa laivamalliharrastetta vaikuttaa haasteiden suuruuteen ensi sijaisesti aikaisempi mallinrakennus/käsityöhistoria. Verrattaessa eri malliharrasteita toisiinsa, ovat laivamallit vaikeusasteeltaan mieluummin vaikeassa kuin helpossa päässä. Mikäli minkäänlaista mallin- tai muunkaan rakennusharrasteen kokemusta ei ole pohjalla, on todennäköistä, että jo aivan yksinkertainenkin rakennussarja tuottaa melkoisen haasteen.
Oli niin tai näin, kannattaa varautua henkisesti siihen, että yksinkertaiseen rakennussarjaan saa kulutettua 100 työtuntia. Suuren purjelaivan rakennussarjaan kuluu helposti 500-1000 tuntia, ja täysin itsetehty vähänkin isompi laivamalli voi olla useiden tuhansien tuntien työn takana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos aloitteleva laivamallari pitää enemmän valmiiksi saamisesta, kuin itse rakentamisesta, kannattaa harkita nk. muovirakennussarjoihin perehtymistä. Näissä valmistuminen on huomattavasti nopeampaa, myös työmenetelmät on helppo oppia. Siltikin haastetta riittää, kun tavoitellaan huipputuloksia.
Nyt kun satunnaiset ohikulkijat on karkotettu tiehensä, pääsemme asiaan. Harrastus kannattaa aloittaa siis yksinkertaisesta rakennussarjasta.
Laivamallien tyypit
Perusjako laivamallien tyypin suhteen tapahtuu uiviin eli toimiviin, ja staattisiin, eli ei-toimiviin malleihin. Uivat mallit ovat tietenkin enimmäkseen konevoimalla liikkuvia aluksia. Erityisen tyypillinen on vaikkapa hinaaja, joita lienee kolmannes uivista laivamalleista. Staattisien laivamallien tyypillinen edustaja on puisen purjelaivan malli. Tietenkin uivaksi alun perin ajatellun mallin voi tehdä helposti staattiseksi, mutta staattisen purjelaivan tekeminen uivaksi on jo hyvin vaikeaa.
Rakennussarjavalmistajia on useita. Suomessa on näkynyt aivan kaupan hyllyllä uivien mallien sarjoja Robbelta, Graupnerilta ja Billing Boatsilta. Joitakin englantilaisia pienvalmistajien sarjojakin on nähty, mm. Deans Marine, Model Slipway ja Mountfleet. Staattisia on myöskin Billing Boatsilla, sekä Amatilla, Mantualla, näin muutamia mainittuna. Ulkomailta löytyy vielä useita vaihtoehtoja lisää, mutta kannattaa olla varovainen, laatu ja toimituksen varmuus saattavat tuottaa ikäviä yllätyksiä (jäsensivuilla on artikkeli ulkomailta ostamisesta). Joillakin valmistajilla, esim. Kyosho, on nopeiden moottoriveneiden Semi-Scale-malleja, eli hieman yksinkertaistettuja, joiden valmiusaste vaihtelee lähes ajovalmiista lyhyehköön rakennusmäärään. Näiden luonne on kuitenkin nopeuspainotteinen, joten tässä yhteydessä emme keskity niihin.
Uivien laivamallien rakennussarjat
Robben, Graupnerin ja pääosin myös Billing Boatsin uivien mallien sarjat perustuvat pääkomponenteiltaan muoviraaka-aineeseen, joka on joko nk. syvävedetty/tyhjiömuovattu (vacuform) tai stanssilla levyaineeseen painettu rakenneosien aikaansaamiseksi. Lisäksi on puolivalmisteena putkia ja profiileja. Pikkuosat voivat olla muovirakennussarjojen tapaan ruiskupuristettuja sekä messingistä koneistettuja. Lopputulos on rakentajan taidoista riippuen kohtalainen, mutta useissa tapauksissa rakentamisen helpottamiseksi ja kustannusten säästämiseksi yksityiskohtia on yksinkertaistettu. Mikäli vertailua päästään tekemään esikuvan kanssa, ainakin vaativampi harrastaja huomaa puutteita. Miten tärkeää tämä sitten oikeasti on, on toinen kysymys.
Englantilaisten uivien sarjojen runkojen materiaalina on aivan yksinkertaisimpia lukuun ottamatta lasikuitu. Rungot ovat usein näyttävän näköisiä, esim. esikuvan mukainen runkolevytys on nähtävissä. Kansirakenteiden osat on stanssattu polystyreenilevyyn, mutta tarvittaessa myös syvävetoa on käytetty. Pikkuosat ovat usein valkometallivalua, valkometalli on painavaa ja melko pehmeää lyijynkaltaista materiaalia, jota on helppo valaa. Tosin jotkut tällaiset kappaleet ovat liian pehmeitä, esim. kaiteentolpat kannattaa tehdä muulla tavalla. Myös resiinivaluja, ts. nestemäisestä kovettuvasta muoviaineesta tehtyjä osia käytetään.Lopullinen valmis laivamalli vaatii enemmän työtä ja vaivaa, kuin keskieurooppalaiset, mutta toisaalta niissä on usein sellaista autenttisuutta ja pikkutarkkuutta, mikä muista puuttuu.
Staattiset laivamallit
Staattiset laivamallit rakennetaan tavallisesti alusta loppuun, eli myös runko tehdään kaarista ja rimoista. Joissakin yksinkertaisissa sarjoissa on umpipuusta muotoiltu runkoaihio.
Detaljiikka on tavallisesti messinkiä, jonkun verran on myös muovi- ja valkometalliosia. Tietenkin puulaivan pienoismallin detaljiikasta suuri osa on puuta, ja purjealuksien runsasta köysistöä kuvaavat erilaiset langat.
Rakennussarjojen laadusta
Oli sarjan valmistusmaa ja toteutustapa mikä tahansa, laivarakennussarjoille on tyypillistä pienet ja valitettavasti joskus suuremmatkin ongelmat osien sopivuuden suhteen. Näinollen sovittelua, ja joskus korvaamistakin kokonaan uudella osalla joudutaan tekemään rakentamisen aikana. Muovimallien osien sopivuudesta ollaan yleensä kaukana. Lisäksi kokoamisohjeet ovat usein piirustusmuodossa, jolloin tarkka tutustuminen kuhunkin työvaiheeseen on tarpeen, varsinkin kun piirustukset ja sarjan osat eivät välttämättä ole yhteneväisiä. Osien numerointi voi myös perustua hyvään piirustustenlukutaitoon, joten tarkkuutta vaaditaan siinäkin.
Usein harrastus saa kipinän, kun kaupan hyllyllä on mielenkiintoinen laivamallisarja, ja joko lyhyen harkinnan, tai välittömän päähänpiston seurauksena mallinrakennushenkilö huomaa päätyneensä sen omistajaksi. Sitten aikansa osia käänneltyään ja piirustuksia rapisteltuaan hän toteaa, että homma onkin hieman haasteellisempi, kuin aluksi vaikutti. Tässä tilanteessa kannattaa todeta seuraavaa: Et ole ensimmäinen, jolle näin kävi, ja kyseisen sarjan on takuulla joku muukin saanut samoista lähtökohdista rakennettua. Joten pelko pois ja toimeen.